Venezuelassa ei ole kyse öljystä vaan USA:n rahavallan suojelemisesta

Kirjoittaja: Petri Pellinen

Yhdysvallat ei pelasta Venezuelaa eikä turvaa energiamarkkinoita. Se puolustaa omaa rahavaltaansa. Öljy on vain tekosyy sodassa, jota käydään pankkien, maksujärjestelmien ja dollarin herruudesta.

Yhdysvaltojen strategia ja dollarin asema

Yhdysvaltojen pyrkiessä ottamaan haltuunsa Venezuelan öljyvirrat, virallinen selitys on tuttu: energiaa markkinoille, vakautta maailmantalouteen ja vastuullista ulkopolitiikkaa. Todellisuudessa kyse ei ole pelkästään öljystä, eikä edes Venezuelasta. Kyse on dollarista – ja siitä, kuka hallitsee maailman rahaliikennettä.
Öljy toimii välineenä, raha aseena. Yhdysvaltojen todellinen ylivoima ei perustu pelkästään sotilaalliseen voimaan, vaan ennen kaikkea maksujärjestelmiin. Dollari ei ole pelkkä valuutta, vaan globaalin talouden hermosto. Kun kauppa kulkee dollarissa, se kulkee amerikkalaisten pankkien kautta ja on Yhdysvaltojen valvonnassa. Tästä syntyy todellinen valta.

BRICS-maiden haaste dollarijärjestelmälle

BRICS-maat (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikasta, Egypti, Etiopia, Iran, Saudi-Arabia, Yhdistyneet ja Indonesia), ovat viime vuosina alkaneet haastaa tätä valtaa. Ei ideologisista syistä, vaan käytännön pakosta. Kun Yhdysvallat käyttää SWIFTiä, sanktioita ja dollariselvitystä poliittisena välineenä, vaihtoehtojen etsiminen ei ole kapinaa vaan itsepuolustusta. Tässä pelissä Venezuela on avainasemassa.

Venezuelan merkitys globaalissa energiapolitiikassa

Venezuela ei ole mikä tahansa öljymaa. Se hallitsee maailman suurimpia öljyvarantoja, ja sen raskas raakaöljy on ollut elintärkeää Kiinalle. Ennen Yhdysvaltojen toimia valtaosa Venezuelan öljystä virtasi Kiinaan – usein alennettuun hintaan, usein dollarijärjestelmän ohi, usein varjolaivaston kautta. Juuri tämän vuoksi Venezuela oli BRICS-ajattelun kulmakivi: konkreettinen tapa käydä energiapolitiikkaa ilman Washingtonin lupaa.

Yhdysvaltojen vastatoimet ja dollarin vahvistaminen

Trumpin viesti öljy-yhtiöille – ja samalla Kiinalle ja Venäjälle – oli selkeä: öljyä saa, mutta vain Yhdysvaltojen kautta. Ei suoraa kieltoa, vaan pakotettu välikäsi. Tämä on tehokkaampaa kuin yksikään pakotepaketti. Kun öljy kulkee Chevronin tai Exxonin kautta, se ei ole enää geopoliittisesti neutraalia energiaa. Se on dollaritransaktio, joka vahvistaa amerikkalaista pankkijärjestelmää ja pidentää dollarin elinkaarta. Jokainen barreli on samalla viesti: maailma voi ostaa, mutta vain Yhdysvaltojen ehdoilla.

BRICS-maiden vaihtoehtoiset maksujärjestelmät

Samaan aikaan BRICS-maat rakentavat omia maksujärjestelmiään. Brasilia, Kiina, Intia ja Venäjä pyrkivät siirtämään kauppaa pois dollarista ja amerikkalaisista pankeista. Kehitys on todellinen, mutta vielä keskeneräinen: järjestelmät ovat hajanaisia, volyymit rajallisia ja pääomamarkkinat ohuita. Ne eivät vielä kaada dollarijärjestelmää, mutta murentavat sitä hitaasti.

Yhdysvaltojen ennakoiva reagointi

Yhdysvallat reagoi nyt aggressiivisesti suojatakseen omaa asemaansa. Ei niin, että dollarin valta olisi jo romahtamassa, vaan koska se näkee uhkan ajoissa. Venezuelan palauttaminen Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin on ennakoiva vastaisku: läntisen pallonpuoliskon energia ei saa muuttua dollarin ohituskaistaksi.

De-dollarisaatio ja globaalin talouden valtataistelu

De-dollarisaatio ei ole kuollut. Se on muuttunut avoimeksi konfliktiksi. Venezuelassa ei siis käydä pelkästään energiapolitiikkaa eikä ulkopolitiikkaa, vaan sotaa siitä, kuka saa olla maailman talouden pakollinen välikäsi. Venezuelan uusi johto pyrkii signaloimaan riippumattomuuttaan Yhdysvalloista ja Yhdysvallat omaa voimaansa Meksiko, Iran sekä Grönlanti-puheillaan. Jännitteet kasvavat hetki hetkeltä, mutta toistaiseksi Yhdysvallat aikoo pitää tästä asemasta kiinni – keinolla millä hyvänsä.

Lähdeluettelo

Petri Pellinen
Edellinen

Kuluttajan Alko-uskollisuus ja MAGAlaisuus – same but different
Seuraava

”Seeprajuominen”, joulupöytä – ja hyvesignaloinnin hienovarainen kiilto