Alkossa sama viini maksaa enemmän kuin Systembolagetissa, mutta verotus ei ole ainoa syy
Alkossa myytävä viini ei ole kallista pelkästään maamme korkeiden verojen takia. Kun Alkon ja Ruotsin Systembolagetin hinnoittelumalleja vertaa rinnakkain samoilla kuluttajahinnoilla, tulee esille paljon veropuhetta olennaisempaa: samalla euromäärällä voi ostaa Systembolagetissa systemaattisesti arvokkaamman viinin, ja mitä kalliimmasta pullosta on kyse, sitä suuremman siivun Alko ottaa itselleen.
Image: Unsplash / Vindemia Winery
Viini on Alkossa kalliimpaa kuin Systembolagetissa. Tämä tiedetään, ja sitä selitetään yleensä yhdellä sanalla: verotus. Alkon toimitusjohtaja Leena Laitinen totesi hiljattain, että korkea alkoholiverotus ja sen alkuvuoden korotus ohjaavat suomalaisten ostoksia ulkomaisiin kanaviin. Väite on totta, mutta se on vain puolet totuudesta.
Alkon ja Systembolagetin virallisia hinnoittelumalleja verrattaessa rinnakkain kolmella hintatasolla eli 10, 20 ja 40 euroa, tulee esille se mitä veropuhe ei kerro: suomalainen kuluttaja ei maksa alkoholistaan Alkossa enemmän vain koska valtio ottaa enemmän. Hän maksaa enemmän myös sen takia, että Alko toimii Systembolagetia korkeammalla marginaalilla. Ja kääntöpuoli on, että se marginaali otetaan tuottajan ja maahantuojan taskusta, samalla suomalainen kuluttaja saa sillä kymmenellä eurolla ruotsalaista kuluttajaa huonompaa viiniä.
Kaksi hinnoittelumallia, sama pullo
Laskelmat perustuvat Alkon omaan hintalaskuriin, joka oli vielä vuosi sitten julkinen ja jolla tavarantoimittajat laskevat hintansa Alkon myymälöihin, sekä Systembolagetin julkisesti kuvattuun hinnoittelumalliin. Molemmat ovat/olivat mekaanisia, avoimia kaavoja: kumpaakaan hintaa ei neuvotella erikseen monopolin kanssa.
Kaava on molemmissa maissa periaatteessa sama: tuottajan hinta → tuontikulut ja maahantuojan kate → monopolin oma kate → alkoholivero → arvonlisävero → kuluttajahinta. Erot syntyvät siitä, kuinka suuren siivun kukin vaihe ottaa.
10 euron viini
Lähteet: Alkon hintalaskuri (kerroin 1,54 viineille), Systembolagetin julkaistu hinnoittelumalli (14,7 % + 0,50 € kiinteä osa). Verot: Suomi alkoholivero 5,0497 €/l, pakkausvero 0,51 €/l, ALV 25,5 %. Ruotsi alkoholivero 29,58 SEK/l, ALV 25 %. Valuuttakurssi 12.8.2026: 1 EUR = 11,02 SEK. (Maahantuojan katteet (20 % Suomessa, 40 % Ruotsissa) on laskettu Alkon ja Systembolagetin hinnoittelulaskureilla ja täsmäävät niiden tuottamiin kuluttajahintoihin; laskureita itseään ei tässä julkaista, koska ne eivät ole vapaasti levitettävissä.)
20 euron viini
Lähteet: Alkon hintalaskuri (kerroin 1,54 viineille), Systembolagetin julkaistu hinnoittelumalli (14,7 % + 0,50 € kiinteä osa). Verot: Suomi alkoholivero 5,0497 €/l, pakkausvero 0,51 €/l, ALV 25,5 %. Ruotsi alkoholivero 29,58 SEK/l, ALV 25 %. Valuuttakurssi 12.8.2026: 1 EUR = 11,02 SEK.
40 euron viini
Lähteet: Alkon hintalaskuri (kerroin 1,54 viineille), Systembolagetin julkaistu hinnoittelumalli (14,7 % + 0,50 € kiinteä osa). Verot: Suomi alkoholivero 5,0497 €/l, pakkausvero 0,51 €/l, ALV 25,5 %. Ruotsi alkoholivero 29,58 SEK/l, ALV 25 %. Valuuttakurssi 12.8.2026: 1 EUR = 11,02 SEK.
Ero syntyy valtion ja monopolin yhteisestä osuudesta
Kun verot ja monopolin oma kate lasketaan yhteen, nähdään kuinka paljon tilaa jää jäljelle maahantuojalle ja tuottajalle jaettavaksi:
Ero on joka hintaluokassa noin 20 prosenttiyksikköä, ja se pysyy lähes muuttumattomana hinnasta riippumatta. Ruotsissa valtio ja monopoli jättävät systemaattisesti enemmän tilaa ketjun alkupäähän kuin Suomessa.
Ero on siinä millaista viiniä samalla rahalla saa
Tässä on tärkeää ymmärtää, mitä taulukot oikeasti vertaavat. Ne eivät vertaa samaa viiniä kahdessa maassa, vaan kahta eri viiniä, jotka sattuvat päätymään hyllyyn samalla kuluttajahinnalla. Kyse ei siis ole siitä, minne raha katoaa kuluttajan kukkarosta. Kuluttaja maksaa kummassakin maassa suunnilleen saman verran, eikä mitään valu häneltä pois. Kyse on siitä, minkälaisen viinin sillä samalla rahalla ylipäätään voi ostaa.
Koska Ruotsissa vero ja monopolin kate syövät pienemmän osan jokaisesta kuluttajaeurosta, sama 40 euron hyllyhinta riittää viiniin, jonka ex-cellar-hinta (tuottajahinta) on 17,90 € (44,6 % hinnasta). Suomessa sama hyllyhinta riittää vain viiniin, jonka ex-cellar-hinta on 13,35 € (33,3 %). Ero on lähes 4,60 €. Ruotsalainen kuluttaja saa siis 40 eurollaan viinin, joka on lähtökohtaisesti noin kolmanneksen arvokkaammasta raaka-aineesta kuin suomalaisen kuluttajan 40 euron pullo.
Tämä toimii nimenomaan ruotsalaisen kuluttajan hyväksi, ei häntä vastaan: sama raha ostaa enemmän todellista viiniä, koska matkan varrella häviää vähemmän arvoa veroon ja monopolin kulurakenteeseen. Suomalainen kuluttaja ei menetä mitään suoraan, mutta hän saa rahalleen systemaattisesti heikomman vastineen, koska koko ketju hänen ja tuottajan välissä on kalliimpi ylläpitää.
Sama logiikka näkyy maahantuojan puolella. Katsotaan mitä tämä tarkoittaa euroina:
Ruotsalainen maahantuoja saa jokaisessa hintaluokassa selvästi enemmän euroja jaettavaksi oman katteensa ja tuottajalle maksettavan hinnan kesken, samalla kuluttajahinnalla. Tämä ei tarkoita, että hän ”ottaisi” enemmän kuluttajalta; se tarkoittaa, että hänellä on ylipäätään enemmän tilaa toimia, koska vero ja monopoli eivät ole vieneet sitä ensin. Suomessa vastaavaa tilaa ei yksinkertaisesti ole olemassa samalla hyllyhinnalla, ja siksi joko maahantuojan kate jää ohueksi, tuottajalle tarjottava hinta jää matalaksi, tai molemmat.
Miksi tällä on väliä?
Tässä piilee asian ydin: Suomessa viinin maahantuonti ei ole kovin kannattavaa. Ei niin, että suomalainen kuluttaja maksaisi liian vähän, vaan siitä syystä, että hänen maksamastaan hinnasta jää liian pieni osa ketjun alkupään toimijoille toimimaan katteensa varassa.
Tällä on käytännön seurauksia:
Kapeampi valikoima samalla hinnalla. Kun sama hyllyhinta riittää Suomessa vain vaatimattomampaan ex-cellar-hintaan kuin Ruotsissa, pienten, riskialttiimpien tai erikoisempien viinien tuonti on taloudellisesti vaikeampaa perustella. Tämä selittää osaltaan, miksi Alkon valikoima nojaa enemmän suurten, tunnettujen tuottajien volyymituotteisiin.
Heikompi neuvotteluasema tuottajiin nähden. Kun suomalainen maahantuoja pystyy tarjoamaan tuottajalle rakenteellisesti huonomman hinnan kuin ruotsalainen kilpailija samalla loppuhinnalla, tuottajat priorisoivat helposti Ruotsin markkinaa, varsinkin pienemmät ja kysytyt tuottajat, joilla on varaa valita asiakkaansa.
Kuluttaja saa rahalleen heikomman vastineen. Suomalainen ja ruotsalainen kuluttaja maksavat suunnilleen saman hinnan, mutta suomalainen saa systemaattisesti vaatimattomamman viinin, koska suurempi osa hänen maksamastaan eurosta kuluu verottajalle ja monopolin omaan kulurakenteeseen ennen kuin loput päätyvät itse tuotteeseen.
Verotus ei siis riitä selitykseksi
Kun Alko sanoo korkean alkoholiverotuksen ohjaavan ostoksia ulkomaille, väite on vain osatotuus. Verotus selittää suuren osan erosta halvimmissa viineissä. 10 euron tasolla veroero on 21 prosenttiyksikköä. Mutta kalliimmissa viineissä (40 €) veroero kutistuu jo 5,7 prosenttiyksikköön, samalla kun Alkon oman katteen osuus kasvaa 24,3 prosenttiin kuluttajahinnasta, eli yli kaksinkertaiseksi Systembolagetin 10,7 prosenttiin verrattuna.
Jos Suomi haluaa kilpailukykyisemmän, monipuolisemman ja tuottajille reilumman viinimarkkinan, koko keskustelu ei voi rajoittua alkoholiveroon. Tämän keskustelun tulee ulottua myös siihen, kuinka paljon tilaa koko järjestelmä, vero ja monopoli yhdessä, jättää jäljelle sille osalle ketjua, joka kantaa todellisen riskin ja tuo viinin Suomeen sekä tuottajalle, joka tekee sen alun perin.
Alkon todellinen huoli: verkkokaupat ja markkinaosuus
Alkon tuore puolivuotiskatsaus antaa tälle kokonaisuudelle myös ajankohtaista taustaa. Yhtiön toimitusjohtaja Leena Laitinen nimesi alkuvuoden noin yhdeksän prosentin viinien veronkorotuksen ja Suomen jo ennestään korkean alkoholiverotuksen syyksi sille, miksi ostot ovat siirtyneet ulkomaisiin kanaviin. Väitteen takana on myös konkreettista dataa: Alkon myyntimäärä laski alkuvuonna noin 30,7 miljoonasta litrasta 30,2 miljoonaan litraan, ja alkoholijuomaverollinen liikevaihto putosi lähes 12 miljoonaa euroa edellisvuodesta. Tulos silti nousi, eli yhtiö on pitänyt kiinni katteestaan tehostamalla toimintaansa. Niin ja lyhyt soittokyselyn tulos ulkomaisille verkkokaupoille oli, että ei tänä vuonna tuo etämyynti ulkomailta Suomeen ole merkittävästi kasvanut.
Tässä kannattaa erottaa kaksi eri ilmiötä, jotka menevät julkisessa keskustelussa helposti sekaisin.
Ensimmäinen on verotus. Kun suomalainen tilaa viinin ulkomaisesta verkkokaupasta, hänen tai myyjän pitää maksaa siitä Suomen alkoholivero ja ALV. EU:n etämyyntisäännöt velvoittavat ulkomaiset toimijat rekisteröitymään ja tilittämään ostomaan verot. Silti hintaero Alkoon nähden on usein huomattava, vaikka kuluttaja siis maksaa saman veron kummastakin kanavasta.
Toinen, ja olennaisempi syy, on volyymitalous. Keski-Euroopan suurilla markkinoilla viiniä myydään valtavina määrinä pienellä katteella pulloa kohden. Kokonaistulos syntyy volyymista, ei yksittäisen pullon marginaalista. Tämä on aivan toisenlainen liiketoimintamalli kuin Alkolla tai pienellä, Suomeen keskittyvällä toimijalla, esimerkiksi Virosta käsin toimivalla, suomalaisomisteisella verkkokaupalla, jonka on katettava kiinteät kulunsa (varastointi, logistiikka, sääntelyn noudattaminen, henkilöstö) paljon pienemmällä myyntivolyymilla. Ei Alko eikä tällainen pienempi kotimainen toimija pysty kilpailemaan hinnalla isojen eurooppalaisten markkinoiden volyymihintojen kanssa, riippumatta siitä, miten oma katerakenne on viritetty.
Suomen ja Ruotsin välinen hintaero syntyy verotuksesta ja monopolin omasta katteesta. Mutta Alkon todellinen strateginen huoli ulottuu tätäkin pidemmälle: kilpailu ei ole enää vain Suomi vastaan Ruotsi, vaan koko pohjoismainen monopolimalli vastaan Keski-Euroopan volyymihinnoittelu, jota kumpikaan, ei Suomen eikä edes rakenteellisesti tehokkaampi Ruotsin malli, pysty yksin kuromaan umpeen pelkällä oman katteen tarkistamisella.
Kokonaisuus kiteytyy yhteen asiaan: hyllyhinta Alkossa kertoo, paljonko kuluttaja maksaa, ei sitä, paljonko hänen maksamastaan eurosta oikeasti päätyy itse viiniin. Niin kauan kuin tuo ero Ruotsiin nähden pysyy näin suurena, suomalainen viinimarkkina kilpailee sekä eteläistä että läntistä naapuriaan että Keski-Euroopan volyymihintoja vastaan yksi käsi selän taakse sidottuna.
Laskelmien lähteet: Alkon hintalaskuri (Alko-kerroin 1,54 viineille), Systembolagetin julkaistu hinnoittelumalli. Verotiedot: Skatteverket, Suomen alkoholiverolaki. Valuuttakurssi 12.8.2026: 1 EUR = 11,02 SEK. Alkon puolivuotiskatsauksen luvut: Verkkouutiset, ”Alko sanoo suoraan: Korkea verotus vie alkoholiostot ulkomaille”, 11.8.2026, www.verkkouutiset.fi/a/alko-sanoo-suoraan-korkea-verotus-vie-alkoholiostot-ulkomaille/