Euroopan maatalous tarvitsee miljoonia kausityöntekijöitä, mutta paperittomien, pimeästi työskentelevien ja hyväksikäytettyjen ihmisten todellista määrää ei tiedetä. Viinitarhoilla työskentelevät siirtolaiset ovat osa tätä näkymätöntä tuotantoketjua. Kun Europol löysi kansainvälisessä operaatiossa 269 mahdollista uhria, tulosta pidettiin onnistumisena. Mitä luku kertoo ongelman laajuudesta – ja miksi sitä on niin vaikea tutkia?
Image: Usnpalsah / Matthias Millerlehner
Euroopan viinintuotanto rakentuu monen asian varaan: maaperän, ilmaston, osaamisen, pääoman ja markkinoiden. Yksi tuotannontekijä jää kuitenkin usein näkymättömäksi. Se on ihminen, joka poimii rypäleet.
Syyskuussa 2021 Europol koordinoi kansainvälisen operaation, jossa tarkastettiin viinitiloja, maatiloja ja muita maatalouden työpaikkoja useissa Euroopan maissa. Tarkastettavia kohteita oli 704 ja ihmisiä 4 014. Tuloksena oli 269 mahdollista hyväksikäytön uhria, joista 81 tunnistettiin mahdollisiksi ihmiskaupan uhreiksi. Viranomaiset tunnistivat 54 epäiltyä ihmiskauppiasta, pidättivät 12 ihmistä ja käynnistivät 126 uutta tutkintaa.
Europol esitteli tuloksen tiedotteessaan merkittävänä onnistumisena. Luvut kannattaa kuitenkin suhteuttaa työvoiman kokoon.
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2023 julkaisema selvitys arvioi, että EU:n maataloudessa työskenteli vuonna 2021 lähes kaksi miljoonaa kotimaista tai EU:n sisällä liikkuvaa kausityöntekijää sekä yli 400 000 EU:n ulkopuolelta tullutta kausityöntekijää. Yhteensä siis yli 2,4 miljoonaa ihmistä – pelkästään maataloudessa.
Arviolta 71 prosenttia EU:n ulkopuolisista kausityöntekijöistä ei kuulunut kausityödirektiivin mukaisen järjestelmän piiriin. Se ei tarkoita, että he kaikki olisivat olleet paperittomia tai laittomasti töissä. Se kertoo kuitenkin, kuinka suuri osa työvoimasta jäi järjestelmän ulkopuolelle.
Kun yli 2,4 miljoonan työntekijän joukosta löytyy yhdessä operaatiossa 269 mahdollista uhria, kyse ei ole ongelman mittaamisesta. Luku kertoo vain, kuinka monta ihmistä viranomaiset onnistuivat tunnistamaan rajatun operaation aikana. 269 ihmisellä on 269 yksilöllistä kohtaloa, ja heidän löytymisensä on tärkeää. Lukua ei silti pidä sekoittaa arvioon ongelman koosta.
Miljoonien työntekijöiden järjestelmä, jonka todellista kokoa ei tunneta
Euroopan komission vuonna 2026 julkaisema raportti käsittelee kausityöntekijöiden merkitystä Euroopan työmarkkinoille. Vuonna 2024 EU-maat myönsivät EU:n ulkopuolisille kansalaisille 273 897 kausityölupaa. Italia myönsi niistä 146 099, eli yli puolet, Ranska 41 700 ja Espanja 20 810.
Nämä ovat virallisia lupia, eivät arvioita kaikista maataloudessa työskentelevistä siirtolaisista. Luvuista ei myöskään selviä, kuinka moni työskentelee ilman asianmukaisia papereita, ilman työsopimusta tai olosuhteissa, jotka täyttävät työvoiman hyväksikäytön tunnusmerkit.
Tässä on ongelman ydin: Eurooppa tietää tarvitsevansa miljoonia kausityöntekijöitä, mutta sillä ei ole kattavaa ja vertailukelpoista tietoa siitä, kuinka moni heistä työskentelee hyväksikäytettynä.
Paperittomuus, pimeä työ ja ihmiskauppa eivät tarkoita samaa asiaa, mutta ne voivat limittyä. Työntekijä voi oleskella maassa laillisesti ja silti työskennellä ilman asianmukaista sopimusta tai joutua palkka- ja työehtojen hyväksikäytön kohteeksi. Paperiton työntekijä on puolestaan erityisen haavoittuvassa asemassa, koska yhteydenotto viranomaisiin voi tuntua uhkaavan myös hänen oleskeluoikeuttaan.
Ongelman todellinen mittaaminen edellyttäisi tietoa kaikista näistä erilaisista ilmiöistä, ei vain poliisin tunnistamista ihmiskaupan uhreista.
Viinitarha on vain yksi osa ketjua
Etelä-Euroopan viinialueilla sadonkorjuu on lyhyt ja työvoimavaltainen vaihe. Rypäleet on kerättävä oikeaan aikaan, usein muutamassa viikossa. Tarvitaan kymmeniä tai satoja työntekijöitä ja työpaikat sijaitsevat usein syrjäisillä maaseutualueilla.
Työntekijöiden rekrytointi, kuljetukset ja majoitus voivat olla ulkopuolisten välittäjien kontrolloimaa sekä järjestämää. Italiassa järjestelmää kutsutaan usein nimellä caporalato. Välittäjä hankkii työvoiman, järjestää kuljetuksen ja saattaa myös hallita työntekijöiden asumista ja palkanmaksua.
Kyse ei aina ole mafiasta. Caporalato voi olla itsenäistä laitonta työvoiman välitystä ja hyväksikäyttöä. Joillakin alueilla järjestäytynyt rikollisuus voi kuitenkin kytkeytyä toimintaan ja hyötyä siitä.
Vuonna 2018 julkaistu tutkimus An Offer that You Can't Refuse? Agrimafias and Migrant Labor on Vineyards in Southern Italy käsitteli juuri järjestäytyneen rikollisuuden ja siirtotyöläisten aseman yhteyttä viinitarhoilla. Ilmiö ei siis koske vain vihannesviljelmiä tai tomaattipeltoja.
Viinin kohdalla tämä on erityisen merkityksellistä ja kiinnostavaa, sillä kuluttaja maksaa usein laatumielikuvasta, alkuperästä ja käsityöstä. Harva tietää, millaisissa olosuhteissa rypäleet on poimittu tai kuka on järjestänyt poimijat.
Palkasta voi kadota jopa puolet
Edes 4–6 euron tuntipalkka ei välttämättä päädy kokonaan työntekijän käteen. Euroopan työviranomaisen ELA:n raportissa kuvataan Puglian aluetta, jossa työntekijöille maksettiin 25–30 euroa 12 tunnin työpäivästä. Raportin mukaan kuljetuksesta, ruoasta, majoituksesta ja muista järjestelyistä perittävät maksut voivat nostaa työn järjestäjän osuuden jopa 40–50 prosenttiin työntekijän päiväpalkasta.
Jos vastaava osuus vähennetään 4–6 euron tuntipalkasta, jää työntekijälle noin kaksi tai kolme euroa tunnilta ennen mahdollisia muita maksuja. Joissakin tapauksissa palkkaa ei makseta lainkaan.
Vuonna 2026 julkaistussa El Paísin reportaasissa italialaisella viinitarhalla työskennellyt siirtotyöläinen kertoi saaneensa aluksi 3–4 euroa tunnilta, mutta jääneensä sen jälkeen kahdeksaksi kuukaudeksi ilman palkkaa. Työnantaja oli maksanut palkat välikädelle, joka ei välittänyt niitä työntekijöille. Lisäksi työntekijöiltä perittiin päivittäinen maksu kuljetuksesta pelloille.
Työntekijä voi siis joutua maksamaan siitä, että pääsee töihin, kuljetuksestaan ja majoituksestaan ja lopulta menettämään myös varsinaisen palkkansa. Kyse ei ole enää pelkästä alipalkkauksesta vaan järjestelmästä, jossa työntekijän riippuvuutta käytetään taloudellisesti hyväksi.
Nimellisen palkan ja todellisen ansion välinen ero on tässä olennainen. Kun työn järjestäjä hallitsee työpaikkaa, kuljetusta, asumista ja palkanmaksua, hän voi periä maksuja jokaisessa vaiheessa. Työntekijän todellinen tuntiansio voi jäädä murto-osaan siitä, mitä työn teettäjä tai välikäsi ilmoittaa palkaksi.
Halpatyövoiman hinta näkyy suoraan viinitilan tuloksessa
Toscanassa tehdyssä tutkimuksessa siirtotyöläisten enemmistö sai työstään 4–6 euroa tunnilta. Osa sai vielä vähemmän. Vertailukohdaksi käy Veronan maatalouden työehtosopimus, jonka mukaan sadonkorjuutyöntekijän tuntipalkka on 8,37 euroa. Lisäksi työntekijälle kertyy erillinen TFR-korvaus (irtisanomiskorvaus).
Esimerkki: viinitila tarvitsee kymmenen työntekijää 20 päivän sadonkorjuuseen. Työpäivä on kahdeksan tuntia pitkä, joten työtä kertyy yhteensä 1 600 tuntia.
Laillisen palkkataulukon mukaiset bruttopalkat ovat noin 13 400 euroa. Jos työntekijöille maksetaan 4–6 euroa tunnilta, sama työ maksaa palkkoina 6 400–9 600 euroa. Palkkojen erotus on siis noin 3 800–7 000 euroa.
Laskelmassa verrataan vain suoria palkkoja. Siinä eivät ole mukana työnantajan sivukuluja, vakuutuksia, lomakorvauksia, majoitusta, kuljetuksia eikä työvoiman välityksen kustannuksia. Palkkatiedot ovat lisäksi eri alueiden aineistoista, joten laskelma on havainnollistava esimerkki, ei saman alueen virallinen kustannusvertailu.
Kymmenen työntekijän esimerkissä ero voi tuntua pieneltä. Viidenkymmenen työntekijän sadonkorjuussa palkkojen ero on kuitenkin jo lähes 19 000–35 000 euroa. Kun sama järjestely toistuu vuodesta toiseen, ei ole enää kyse pienestä säästöstä.
Lombardiassa on kehitetty myös laillinen sadonkorjuumalli, jossa yritykset maksavat palkkojen lisäksi kuljetukset, majoituksen, ruokailun, terveydenhuollon ja muut palvelut. Vuonna 2023 järjestelmän kustannukseksi ilmoitettiin noin 30 senttiä rypälekilolta.
Tämä siis osoittaa, mitä laillisesti järjestetty työvoimaketju sisältää. Kun kaikki kustannukset hoidetaan asianmukaisesti, viinitilan tuotantokustannus on väistämättä korkeampi kuin silloin, kun osa kustannuksista siirretään työntekijöiden maksettavaksi.
Tässä on kilpailun vääristymisen ydin. Laillisesti toimiva viinitila maksaa koko tuotantoketjun kustannukset. Hyväksikäyttöön perustuva järjestelmä voi siirtää osan niistä työntekijöille. Silloin halvempi viini ei välttämättä olekaan tehokkaamman tuotannon tulosta, vaan paperittoman selkänahasta revitty. Työntekijä omalla palkallaan, terveydellään ja ihmisarvollaan.
Kysyin asiasta komissiolta jo vuonna 2023
Ongelma ei ole uusi, eikä EU:n toimielimiltä ole kysytty vastuusta ensimmäistä kertaa.
Otin asian esille Euroopan komission kanssa jo maaliskuussa 2023. Lähetin komissiolle kysymyksen siirtotyöntekijöiden järjestelmällisestä hyväksikäytöstä hedelmä-, vihannes- ja viinintuotannossa. Kerroin samalla yrittäneeni selvittää asiaa eri kanavien kautta, mutta törmänneeni näkymättömään seinään.
Europol oli kertonut, ettei se ollut voinut käynnistää tutkintoja, koska yksikään jäsenmaa ei ollut tehnyt tutkintapyyntöä. Olin ollut yhteydessä myös Italian, Ranskan ja Espanjan poliisiviranomaisiin, mutta vastauksia ei tullut. Saksalainen toimittajakollega oli törmännyt samaan ongelmaan.
Komission Spokesperson's Service vastasi toukokuussa 2023. Vastauksessa lueteltiin voimassa olevia direktiivejä, työntekijöiden oikeuksia, koulutushankkeita ja tiedotuskampanjoita. Komissio kertoi myös, että Euroopan työviranomainen ELA voi ilmoittaa havaitsemistaan epäselvyyksistä kansallisille viranomaisille ja tehdä yhteistyötä Europolin kanssa.
Vastauksen olennaisin kohta koski kuitenkin toimivallan rajaa: työvoimatarkastukset kuuluvat kansallisille viranomaisille. Jos tarkastuksissa ilmenee rikoksia, myös rikostutkinta kuuluu kansalliselle toimivallalle. Komissio ei voi itse tutkia rikoksia.
Komissio kertoi samalla syyskuussa 2022 Ranskan johdolla järjestetystä kansainvälisestä operaatiosta, johon osallistui 16 maata ja yli 6 000 viranomaista. Operaatiossa havaittiin työvoiman hyväksikäyttöä maataloudessa.
Lähetin komissiolle vielä jatkokysymyksen: missä ovat käytännön toimet ja miten jäsenmaat saadaan velvoitettua ilmoittamaan ongelmista Europolille ja kansallisille viranomaisille? Vastauksessa ei esitetty tällaista velvoittavaa mekanismia.
Komission vastaus oli hallinnollisesti korrekti, mutta se jätti varsinaisen kysymyksen avoimeksi: kuka ryhtyy toimiin, jos jäsenvaltiot eivät käynnistä tutkintaa?
Rakenne on siis tämä. EU tunnistaa hyväksikäytön, säätää työntekijöiden oikeuksista ja järjestää kansainvälisiä valvontaoperaatioita, mutta tutkintavastuu kuuluu jäsenvaltioille. Tämä ei yksin todista, että jäsenmaat suojelisivat tietoisesti halpatyövoimaan perustuvaa kilpailuetua. Mutta se herättää kuitenkin kysymyksen, onko nykyinen vastuunjako riittävä – vai mahdollistaako se sen, että ongelma pysyy hallinnollisesti tunnistettuna, mutta jää rikosoikeudellisesti liian usein tutkimatta.
Kun valvonta on jaettu, kokonaisvastuu katoaa
Työvoiman hyväksikäyttö voi liittyä samanaikaisesti laittomaan työvoiman välitykseen, ihmiskauppaan, veronkiertoon, sosiaaliturvamaksujen laiminlyöntiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Näitä asioita tutkivat eri viranomaiset. Työsuojeluviranomaiset tarkastavat työoloja, poliisi tutkii rikoksia, maahanmuuttoviranomaiset valvovat oleskeluoikeuksia ja veroviranomaiset valvovat yritysten ilmoituksia. Rajat ylittävässä toiminnassa tarvitaan lisäksi kansainvälistä yhteistyötä.
Europol ei ole liittovaltion poliisi, joka voisi aloittaa rikostutkinnan missä tahansa jäsenmaassa. Sen tehtävä on tukea jäsenmaiden käynnistämiä tutkintoja. Europol-asetuksen 6 artikla antaa sille mahdollisuuden pyytää kansallisia viranomaisia käynnistämään tutkinta, mutta päätösvalta jää jäsenvaltiolle. Jos kansalliset viranomaiset eivät käynnistä tutkintaa tai toimita tietoja, Europolin ja komission mahdollisuudet puuttua asiaan ovat rajalliset.
Vuoden 2021 operaatio osoitti, että yhteistyö on mahdollista. Vuoden 2022 operaatio osoitti, että tuhansia viranomaisia voidaan valjastaa samaan työhön. Kumpikaan ei kuitenkaan vastaa kysymykseen, kuka seuraa ongelmaa järjestelmällisesti vuodesta toiseen, kuka kokoaa eri maiden tiedot ja kuka huolehtii siitä, että hyväksikäyttöä tutkitaan myös silloin, kun se ei johda näyttävään kansainväliseen poliisioperaatioon.
Halvan tuotannon kilpailuetu
Eurooppalainen maatalous kilpailee maailmanmarkkinoilla. Viini, hedelmät, vihannekset ja muut elintarvikkeet kilpailevat myös EU:n ulkopuolelta tulevan tuonnin kanssa, joten tuotantokustannukset vaikuttavat suoraan kilpailukykyyn. Siksi on olennaista, kuinka suuri osa kustannuksista siirtyy työntekijöiden kannettavaksi.
Euroopan komissio tunnistaa ongelman ja sen raportit kuvaavat maatalouden ilmoittamatonta työtä, epävarmoja työsuhteita ja jäsenmaiden välisiä eroja valvonnassa. Italiassa tehtiin vuonna 2024 maatalouden työsuojelutarkastuksia yhteensä 8 847. Sääntöjenvastaisuuksia havaittiin 68,4 prosentissa tarkastetuista kohteista.
Tämä ei tarkoita, että lähes 70 prosenttia kaikista italialaisista maatiloista rikkoisi lakia, sillä tarkastuskohteet eivät ole satunnainen otos. Tulos kertoo silti, kuinka paljon ongelmia viranomaiset löytävät jo valikoiduissa tarkastuksissa.
Suojeleeko Eurooppa samalla omaa kilpailuasemaansa?
Näyttöä siitä, että EU tai sen jäsenmaat suojelisivat työvoiman hyväksikäyttöä tietoisesti, ei ole. Kysymys on silti aiheellinen.
EU tietää, että maatalous tarvitsee miljoonia kausityöntekijöitä. Se tietää, että kausityöhön liittyy laajaa epävarmuutta, ilmoittamatonta työtä ja hyväksikäytön riskejä. Se tietää myös, että jäsenmaiden valvonta on hajanaista ja että ongelman todellista laajuutta on vaikea mitata.
Silti Euroopassa ei ole kattavaa, vertailukelpoista järjestelmää, joka kertoisi, kuinka suuri osa maatalouden työvoimasta työskentelee pimeästi tai hyväksikäytettynä. Ei myöskään tiedetä riittävästi siitä, kuinka paljon tällainen työvoima vääristää kilpailua laillisesti toimivien yritysten kustannuksella.
Onko kyse vain hallinnon kyvyttömyydestä ja jäsenmaiden välisestä vastuunjaosta? Vai onko poliittisesti helpompaa katsoa ongelmaa rajatusti, koska halpa työvoima tukee eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyä?
Eurooppalaisen maatalouden vastuullisuutta ei mitata sillä, kuinka monta hyväksikäytettyä työntekijää poliisi löytää yhden viikon aikana. Sitä mitataan sillä, pystyykö järjestelmä estämään hyväksikäytön, suojelemaan työntekijöitä ja varmistamaan, ettei laittomalla työvoimalla hankita kilpailuetua.
269 ihmistä on 269 yksilöllistä kohtaloa. Heidän löytämisensä on tärkeää. Mutta 269 ei ole onnistumisen mittari.
Se on muistutus siitä, kuinka vähän me tiedämme.
Lähteet
1. European Economic and Social Committee (EESC), 2023. Social protection of seasonal workers in the EU. EU:n maatalouden kausityövoiman määrää ja kausityödirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä työntekijöitä käsittelevä selvitys. Arviot perustuvat vuoden 2021 tilanteeseen. Alkuperäinen raportti (PDF)
2. European Commission, 8.5.2026. Report on the application of Directive 2014/36/EU on seasonal workers – COM(2026) 261 final. Kausityöntekijöiden lupamäärät, työolot ja jäsenmaiden valvontakäytännöt. Euroopan komission raportti
3. Europol, 5.10.2021. Labour in vineyards and farms checked across Europe – 269 possible victims of exploitation were identified during the action week. Kansainvälisen 9.–16.9.2021 operaation tulokset: 269 mahdollista hyväksikäytön uhria, 81 mahdollista ihmiskaupan uhria, 54 tunnistettua epäiltyä ja 12 pidätystä. Europolin alkuperäinen tiedote
4. Fabio Berti, 2023. Labor exploitation in the Italian agricultural sector: the case of vulnerable migrants in Tuscany. Frontiers in Sociology. Toscanan siirtotyöläisten palkkoja ja työoloja käsittelevä haastattelututkimus. Tutkimus kokonaisuudessaan
5. Stefan Seifert & Marica Valente, 2018. An Offer that You Can't Refuse? Agrimafias and Migrant Labor on Vineyards in Southern Italy. DIW Berlin Discussion Paper 1735. Järjestäytyneen rikollisuuden, caporalato-järjestelmän ja siirtotyövoiman yhteyttä Etelä-Italian viinitarhoilla käsittelevä tutkimus. Tutkimuksen tiedot ja tiivistelmä · Tutkimus PDF-muodossa
6. FAI CISL Verona. Retribuzioni per i lavoratori di aziende agricole. Veronan maatalousalan työehtosopimuksen palkkataulukko, voimassa 1.1.2024–31.12.2027. Sadonkorjuutyöntekijän (taso 8) tuntipalkka 8,37 euroa ja TFR-kertymä 0,55 euroa tunnilta. Veronan maatalouden palkkataulukko
7. Fondazione Metes, huhtikuu 2025. Attività di vigilanza dell'Ispettorato Nazionale del Lavoro in agricoltura nel 2024. Italian maatalouden työsuojelutarkastusten tilastot. Vuonna 2024 tehtiin 8 847 tarkastusta ja sääntöjenvastaisuuksia havaittiin 68,4 prosentissa tarkastetuista kohteista. Italian maatalouden tarkastustilasto
8. European Commission, Spokesperson's Service, 12.5.2023. Sähköpostivastaus Winepressin kyselyyn Viinitilojen ihmisoikeusrikkomukset, maaliskuu–toukokuu 2023. Komission vastauksessa käsitellään työnantajien seuraamuksia koskevaa direktiiviä, kausityödirektiiviä, Euroopan työviranomaisen ELA:n toimivaltaa sekä kansallisten viranomaisten vastuuta työvoimatarkastuksista ja rikostutkinnoista. Vastauksessa kuvataan myös syyskuun 2022 kansainvälistä maatalousalan työvoiman hyväksikäytön vastaista operaatiota, johon osallistui 16 maata ja yli 6 000 viranomaista. Alkuperäinen sähköpostikirjeenvaihto, 7.3.–12.5.2023, Winepressin arkisto.
Lähteiden tulkintaa koskevat huomiot
• Europolin 269 henkilöä ovat yhden rajatun operaation aikana tunnistettuja mahdollisia uhreja. Luku ei ole arvio hyväksikäytön kokonaismäärästä.
• EESC:n 71 prosentin osuus tarkoittaa EU:n ulkopuolisia kausityöntekijöitä, jotka eivät olleet kausityödirektiivin järjestelmän piirissä. Se ei tarkoita, että he olisivat olleet paperittomia.
• Toscanan tutkimuksen palkkahavainnot ja Veronan palkkataulukko ovat eri alueiden aineistoja. Niiden perusteella tehty laskelma on havainnollistava, ei virallinen alueellinen kustannusvertailu.
• Italian tarkastusten 68,4 prosentin sääntöjenvastaisuusosuus koskee tarkastettuja kohteita, ei kaikkia Italian maatiloja.
• EU:n tai jäsenmaiden tietoisesta hyväksikäytön suojelemisesta kilpailuedun vuoksi ei ole tässä esitetty suoraa näyttöä. Se on kolumnissa esitetty tutkittavana kysymyksenä.